Enkelikellon metsästys

Aamulla herätessäni muistin, että olin viime yönä nähnyt unta enkelikellosta. Unessa olin jossain kaupassa, jossa myytiin hopean värisiä enkelikelloja, en kuitenkaan ostanut sellaista. Luulen, että olin unessani miettinyt, että haluan edelleen löytää jostain vanhan enkelikellon.

Viime joulun ennen menetin huutonetin huudossa upean vanhan enkelikellon, joka oli kaiken lisäksi vedettävä eli alaosassa oli soittorasia, joka soitti jotain joululaulua. Harmittaa vieläkin kun muistelen tuota. Jotkut huudot jäävät mieleen...

Uni muistutti minua, että täytyy alkaa taas etsimään vanhaa enkelikelloa, ihan sellaista tavallista. Nuo uudet tahtovat olla niin hataria.
Enkelikello ja sen hiljainen kilinä kuuluvat ehdottomasti minun jouluuni, on kuulunut lapsuudesta asti.

Enkelikellon kilinää odotellessa
Miia

Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen
hiljaisuuden kuulen alkaneen
Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon
jää kiireet, taas aattoilta on

Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää
jokaisen mä tahdon itse sytyttää
yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit, käy kello pyörimään

Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten
joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen
palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden
joulun sanomaa soi kello enkelten

Lapselleni sitten joskus aikanaan
kun hän kanssain kuusta koristaa
näyttää tahdon kuinka kellon tuon voi rakentaa
saan lapsuuttain mä elää uudestaan

Kädessänsä kantaa neljää pientä kynttilää
jokaisen hän tahtoo kanssain sytyttää
yllä niiden kultaisina kimmeltää
nuo enkelit, käy kello pyörimään...
(Eija Kantola)